Uuno on ollut meillä nyt muutaman päivän ja kaikki on mennyt hyvin. Koti-ikävää täällä ei ole ehditty itkemään. Ensimmäisen yön pojat nukkui samassa läjässä lattialla ja samalla tavalla on mennyt myös nämä muut yöt. Uuno osaa jo hienosti nimensä ja istuu käskystä. :) Nopea oppimaan siis!

Pantaan ja hihnaankin ollaan totuteltu ja Uuno ei niistä juurikaan välitä. Ollaan ulkoiltu poikien kanssa paljon metsässä, jossa kaikki saavat juosta vapaana. Se on poikien mielestä ihan superia. Jokainen etsii kepin suuhun ja sitten mentiin.

Kaikki koirat tulee hyvin toimeen keskenään. Tosin Rocky ei tykkää korvissa ja tassuissa roikkuvasta riiviöstä. Se juoksee äkkiä sohvalle tai sängylle karkuun, kun pentu lähestyy. Vielä Uuno ei pääse perässä, mutta kohta ei Rockyllakaan sellaista turvapaikkaa ole. ;) Niin ketterä tuo pieni mies on!

Eilisen kauppareissun aikana mun kengät oli ilmeisesti maistunut paljon paremmalle, kun ne kaluttavaksi jätetyt kanankaulat. ;) Muita ihmeempiä tuhoja täällä ei ole vielä ehditty tekemään.. Mitä nyt pöytäliina on muutaman kerran revitty lattialle, pyykkiteline on kaatunut lattialle useean otteeseen, parit sukat käyty hakemassa raollaan olleesta vaatekaapista jajaja.. olikohan siinä kaikki. ;) Mutta se on sitä pentujen elämää! 

Vuoronperään Uuno ja Peto roikkuu toistensa hännissä, painii, käy tekemässä tuhmuuksia (kuten kiskomassa pöytäliinan reunasta pöytäliinaa lattialle), ja jahtaa toisiaan sellaista vauhtia, ettei silmät meinaa perässä pysyä. ;)

Naapurusto on huomannut Uunon saapumisen ja ei ole lenkkiä, jolloin joku ei sitä tulisi ihastelemaan ja rapsuttelemaan. Myös muutamaan lähellä asuvaan koiraan Uuno on päässyt tekemään tuttavuutta.

Meillä ei ole tällä hetkellä kameraa! Pitäisi kyllä tulla nyt viimestään viikonlopun aikaan. Siksi en tähän pysty nyt muita kuvia liittämään, kun tuon alla olevan, joka on otettu kun oltiin Uunoa hakemassa. Mutta kuvia ilmestyy heti, kun saan kameran käteeni! :)

Nyt on mentävä katsomaan mikä kolina tuolta kuului.. ;) Kuulemisiin!

Uuno lähdössä kotiin

Hellurei! 

Päätin alkaa tänne kirjottelemaan meidän pojista (lue:koirista) kuulumisia ihan vaan itteni, kasvattajien ja ehkä jonkun muunkin iloksi.

Meillä on mieheni kanssa siis kolme koiraa. Amerikancockerspanieli Rocky, Kleinspitz Peto ja Isovillakoira Uuno. Asustelemme keski-suomessa, tällä hetkellä vielä kerrostalossa, mutta haaveina olis kyllä edes se rivitalo asunto omalla pihalla! 

Mutta, jos sen pidemmittä puheitta esittelisin nää karvatassut teille ihan yksitellen.

Rocky on tammikuussa 2 vuotta täyttänyt Amerikancockerspanieli. Olimme asuneet mieheni kanssa pari vuotta saman katon alla ja pitkään jo haaveilleet koiran hommaamisesta. Molempien lapsuudenkodissa kun aina oli koiria ollut, niin koti tuntui tyhjältä ilman koiraa! Niimpä aloimme miettiä ja lukea erilaisista roduista. Mietimme cockerspanielin ja amerikancockerspanielin väliltä ja lopulta sitten päädyimme tähän jenkki versioon. ;) Aivan ihana rotu! Kasvattajakin löytyi läheltä ja hänellä olikin luovutusikäisiä pentuja. Lähdimme Rockya katsomaan ja samalla reissulla se lähtikin jo meidän matkaan. 

Rocky on rauhallinen, ei juurikaan välitä muista koirista, eikä innostu niiden kanssa leikkimään vaan seurailee mielummin sivummalta. Ikinä en ole Rockyn kuullut murisevan tai hampaitaan näyttävän. Se on kaikille ystävällinen ja kaikkien kaveri! Hoitotoimenpiteet onnistuu mutkitta. Syö ihan kaiken mitä tarjoaa! :D

 

Peto on 11 kuukauden ikäinen kleinspitz, jolta ei vauhtia puutu! Peto tuli meille kasvattajalta Rockyn kaveriksi viime syksynä. Peto on väriltään oranssisoopeli ja on tuollainen mini kleinspitz, eli ihan minimi säkäkorkeudessa mennään. :) Säkää löytyy 23 cm ja painoa semmonen 3 kiloa.

Peto on vauhdikas, leikkisä, kaikkien kanssa toimeen tuleva. Peto rakastaa vinkuleluja!  Lääkärissäkin pedon kanssa on jounkun verran jouduttu käymään nuorempana, kun se pääsi tipahtamaan sohvalta ja siinä rytäkässä jalka menikin kahdesta kohdasta poikki. Jalka oli jonkun aikaa paketissa ja nyt menoa riittää senkin ajan edestä. ;) Ikinä ei uskoisi, että jalka on joskus ollut niinkin pahasti poikki.

 

Uuno 8 viikkoa. Meillekin vielä tuore tapaus.  Uuno on isovillakoiran pentu, joka muutti meille vasta toissa päivänä kasvattajalta. Aivan ihana pieni karvapallero, jota naapurin pikkutyttö sanoi lampaaksi ;) Uuno on rohkea, iloinen, lystikäs ja vilkas pentu. Uuno kotiutui hyvin ja näistä kolmesta koiruudesta tuli heti parhaat kaverit toisilleen. Kaikki on siis mennyt meillä oikein hyvin. Uuno osaa jo nimensä ja istu-käskykin onnistuu jo. Nopea oppimaan!

Haaveilimme mieheni kanssa jonkin aikaa isovillakoirasta, valkoisesta nimenomaan. Yks päivä satuin selailemaan erästä myyntipalstaa ja ilokseni huomasin tässä aivan lähellä olevan pentuja! Ei muuta kun katsomaan, ja poika varaukseen.  Ihana mussukka!

 

 

 

Nyt meillä on maailman ihanin kolmikko kasassa. Koiraperhe täysi! :)